Mul on nii loistava meno et tarvin aurinkolasit!

Sieltä se kevät tuleee supervauhtia, voin heittää Virosta ostetun rakkaustakin päälle ja pitää aurinkolaseja ja se tekee mut niin onnelliseks! Käytii äitin ja koirien kaa pitkällä lenkillä ja sit vaan chillailtiin pihassa. Iskä heitti tennispallon keskelle lumihankee ja mun koirat on nössöjä jote jouduin ite hakee sen sieltä, palkinnoks märät housut ja kengät mut kivaa oli! Äiti vaa nauraa ku kierin sitä hankee eteenpäin ja yritän olla uppoomatta ku alla metri lunta...

I want you to know that real superheros can fly

Hiihtoloma on menny ny mummul chillailles, syödes ja nukkues. Ihan jees palaa huomen kouluun ku ikävä kaikkii tovereita. Meillä oli loistavat juhlat Miitun ison iän kunniaks torstaina ja rakastan sitä porukkaa nii kovaa <3 Harmittaa ku en oo saanu niitä kuvia sieltä joten en voi latailla niitä tännekkää ): Wanhojen kuvat sain kuitenkin tänää ja yritän niistä reilusta 1000 jotka mulla on valikoida tännekki jotain (:

Tilailtiin äitin kans alkuviikosta mulle jumpinia ja se tuli pari päivää sitten, mut vasta tänää sai päälle ku tuli kotiin. Tää on vaan niin loistava keksintö ku pelastaa mut ku laiskiinnun aamulla tai suihkun jälkeen enkä jaksais pukee !

Nyt hiippailen nikkuun, väsyttää nii paljo ja oma sänky paras sänky!

Painavin on se lupaus ilman sanoja, broidit pitää yhtä

Sanna tuli meille viikonlopuks, eli takana loistavimmassa seurassa loistavinta läppää. Saatiin jossain välissä neronleimaus tehä twitcam ja oli meil jossain välissä jopa kymmenen katsojaa ja se oli kivaa!
Perjantaina oli Irlannin euroviisupäivä, eli valittiin niitten edustaja ja me katottiin sitä sit suorana neitist. Nyt kävi näin et Jedward palaa euroviisuihin ja mä oon vaan niin ylpee ettei mitää rajaa! Oltiin Sannan kaa ihan kuset housuis koko ääntenlaskun ajan ja meillä oli jotain lasten skumppaa jota hörpittiin paniikkiimme. Sit värjättiin mun hiukset, syötiin paljon ja naurettiin. Mulla on jo nyt kauhee ikävä Sannaa ah ): Ja se on muuten niiiiin läppä, että piirrän paremmin silmät kiinni (niiku toi Johnin kuva on tehty) kun auki. Kertoo jotain olennaista mun piirtokyvyistä.

Sitten mä rakastuin CPVoroseihin, kun katoin niitten twitcamin. Vähän fanityttöilin ja spämmin koko twitterin täyteen mutta mitäpä pienistä. Ne oli ihania kun ne sano miljoona kertaa mun ja Janskun nimen ja alko seuraan mua sen jälkeen ja olin onnellinen. Tää on Janskulle aika riemu ku sai fanityttökaverin mut Petra ja Taru ei oikee innostunu ku kuuli. Nojaa :D

Mua vähä naurattaa ku me päätettii kokkailla we heart itin kuvan perusteella ja tulos oli niiin samallainen! Ollaan courmetkokkeja!

Nii, päätelkää kumpi on kumpi...

Ei arvattu että niin viattoman näkösen miehen sisällä piilee sellainen sonni.

Chillailtii ihan fiiliksis kaikki wanhojen mekot päällä, ei maltettas millään oottaa ylihuomista! Matleena on maailman paras teinisisko ihan tiedoks vaan. Ja mä en ole alasti kuvissa, vaikka nudismia toisinaan harrastanki, vaan mullon se nimenomainen mekko päällä. Tuun kaatuun nenälleni krakoviakissa jota en osaa kirjottaa, mutta se ei haittaa koska ostin maailman ihanimpia kynsilakkoja euron kappale. Auli on ihana, se kirjottelee mun kansioon nimettömiä rakkauskirjeitä ja mä hymyilen ku aurinko. Tai kierin lattialla nauraen ku se sattuu oleen vammanen. Elämä on kivaa ja nyt meen nukkuun, huomenna on pitkä päivä. Ysiltä uimaan mun superkuvaaja Essin kanssa ja koko ilta menee wanhojen kenraaleis.

Ja otsikosta näkee mun kirjallisen lahjakkuuden. Ei, mä en verrannut Jone Nikulaa mun näytelmässä sonniin.

maailmanloppu ei taidakkaan tulla

Oltii eilen juhlistaa Joonaksen valaa Tampereella Amarillos ja ostaan samalla mulle vielä wanhoihin korut ja kaikkee muuta sälää. Tietteks se on ehkä paras tunne ikinä ku meet kaupassa kassalle ja ajattelet maksavas jonku hinnan niist tavaroista mut sit se kassa ilmottaaki et ne on alennuksessa ja saat puolet halvemmalla. RIEMU :D

Mä yritin ottaa ostoskuvia eilen, makasin mun lattialla Arskin kans ja asettelin koruja jne mahdollisimman hyvin, mutta olen epäonnistuja joten näätte sit korut perjantain kuvista. huuuui.

wanhojen paniikki hups

Yhistelin viime viikon kuvia yheks postaukseks, kun laiskuus iski. Perjantaina olin kattoon Oriveden lukion vanhoja, se oli hassuu, tunsin sieltä tasan kaks ihmistä ja silti kuvasin iha riemulla melkein 400 kuvaa... Siel oli ihania mekkoja! Mun omat vanhat on siis viikon myöhemmin ja paniikki iski ku katto noita älyttömän kauniita ihmisiä jotka vielä veti ihan hirmu hyvin ja en oo ennen ees osannu panikoida.

Ystävänpäivänä oli kans ystävänpäiväbileet, mut ne oli täys floppi. Tyydyin sit ottaan taidekuvia Aulin paidasta (jonka varastan vielä joku päivä, se on ihana.) ja juoksee ympäri salia tosi hermostuneena. Ei niistä sen enempää.

ps. Taikuri Tuima, voi nostalgiaa!

Valentine's day

Ystävänpäivä jakaa mun mielipiteitä aina tosi hassusti. Aamulla kun käyn facessa mua ärsyttää ystävänpäivätoivotukset ja halipassijuttukaan ei tunnu yhtään omalta... Sitten päivän mittaa alan innostuu ja oon ihan fiiliksis. Illal on ystävänpäiväbileet, alkoholittomat mutta must tuntuu et niist tulee kivat. Ja miten mun elämä on bileitä bileitten perään? Elämä on juhlaa ei siin mitään. Aamulla nukuttiin pommiin ja musta tunnin pidemmät yöunetki oli aika juhla.

Saatte nyt tän saman kuvan, jonka jaon mun twitter seuraajien kanssa, koska en oo oikee kuvauspäällä. Twitter on mahtava ja ihmiset siellä mahtavia, nyt meen ettiin halipassiin lisää nimiä!

Ainiin. Mä kirjotin eilen pitkän selityksen viikonlopusta, mutten saanu vielä lupaa kuville, jotka siihen haluan, joten julkasen sen sitten kun saan.

suklaamurot on ihania

Pärstäkuvia tähän väliin kun muutakaan ei ole. Viikonloppuna juna oli myöhässä yli tunnin, lopulta soitettiin bussi ja istuin odottamassa iskää hakeen mua tampereelta puoli tuntia. Söin eväitä ja tuijotin ihmisiä. Laskin moniko kymmenestä puhu puhelimeen tai tekstas. Yhdeksän. Kattelin ihmisten vaatteita ja osan kohdalla mietin kauan niitten tarinaa, miks joku on vetäny päälleen lähtiessää matkalle reikäset vanhat verkkarit, miks jollain on tollanen takki. Olisin voinu olla siinä koko päivän.

Mun kaveri sai eilen hymyn mun huulille loppuillaks kun lähin sen seuraks ulos ja ihan yhtäkkiä se vaan sano, että mä oon sellanen ihminen, joka saa aina hymyileen. En oikeen osannu reagoida mitenkään, tuli niin puskan takaa, mutta hymyilytti koko loppuillan (terkkui sulle ♥)

My everyday superstars

Mä oon liian laiska hakeakseni toiselta puolelta huonetta kameran johtoo että voisin siirtää kuvat kamerasta koneelle. Ehkä teen sen huomenna...

Mietin tossa viime viikolla, kuin outoa se on, että tajuamattani selitän aina mun kavereista vaan nimillä, ja kukaan ei tiedä niistä yhtään mitään. Ku oikeestaan kirjotan tätä blogia siks, että haluan julkasta kuvia johonkin, ja siks että joskus aikuisena mä voin selata tätä ja muistaa, mitä mun elämässä on ollu millonki. Mut sit välillä tajuan, että tätä lukee reilu 60 ihmistä, joista osa ei oikeesti tunne mua ja mitenkään voi tietää mun tuttujakaan.

Joten päätin ilahduttaa teitä kertomalla vähän mun kavereista! Kerron näistä muutamista läheisimmistä ihmisistä :)

MATLEENA

Matleena on mun avopuoliso. Oikeesti kämppis, mutta ihan miten vaan. Tutustuin siihen lukion alkaessa ja siitä asti se onki ollu yks mun tärkeimmistä ihmissuhteista. Ja se on isoin auktoriteetti mitä mulla on. Se sanoo jotain nii mä oon heti ihan kilttinä tyttönä tekemässä sitä, mut se on vaan hyvä juttu, koska en enää asu kotona jossa vanhemmat käskyttäs... Me raivostutetaan aina meijän naapureita kikattamalla keskiyöllä hirveeseen ääneen ja kiljumalla. Ja Matleena on mun teinikaveri, koska ollaan luokan teinit ja ylpeitä siitä!

Me urpoillaan aina yhessä, puhutaan miehistä ja haukutaan toistemme miesmakuja. Oikeesti mä en tajua miten Matleena ei nää sitä, että mun miesmaku voittaa. Verratkaa nyt!

niin. mähän sanoin!

SANNA

Sanna on mun ihana vammaissisko. Joskus mä mietin sitä kun puhutaan kadonneist siskoist ja et Sannan on pakko olla sellanen, koska se on niin samanlainen kun mä. Ja sit ku mietin sitä, että ollaan tunnettu vasta reilu kaks kuukautta, mä oikeesti hämmennyn. Me tavattiin demissä, kun yritin löytää seuraa Helsinkiin fanitapaamiseen, mikä meni sit puihin. Ja jo viikonlopun jälkee me hämmästeltiin, miten tuntuu, et oltas tunnettu aina. Mä ja Sanna puhutaan melkeinpä joka päivä ja voin valehtelematta nimetä sen yheks mun elämän tärkeimmistä ihmisistä. Sit selitän sille aina mun randomeimmat pohdinnat elämästä.

AULI

Aulin kans ollaan tunnettu vuodesta nakki, tai siis seiskan jälkesest kesästä. Mut niist ajoist ei saa puhua joten sanon lyhyesti et se oli sillon mun paras kaveri ja parhaat muistot siltä ajalta liittyy melkeinpä jotenki aina siihen. Nyt se on meidän koulussa ja hengataan päivittäin, ollaan vammasia eikä se haittaa. Aulin kans toimii just tää kaikki mikä on sun on myös mun, mä vaan kävelen sen huoneeseen ja lainailen sen tavaroita ja joskus pitää miettiä kumman joku mun huoneesta löytyny tavara on (näin kävi esim. tällä viikolla kun pohdin vaik kuin kaua miks en muistanu et mulla on pikku myy harja ja se oliki aulin :D)

ALINA

Alina on ihan biologisesti mun sisko, ja tärkein ihminen koko maailmassa. Ei oo mitään, siis ihan oikeesti mitään, mitä en sen vuoks tekis. Me ollaan oltu tosi läheisii aina pienestä asti, leikitty aina samassa porukassa ja Orivedellä asumisessa vaikeinta on, etten nää enää Alinaa joka päivä, mulla on sitä ikävä jo sunnuntaina ku oon menossa junalla opistolle. Me ei enää tapella ollenkaan ja sille voi kertoo ihan kaiken ja sillä on tosi fiksuja mielipiteitä mun ongelmiin. Alinan luo voi tulla aina omana ittenää, oli sit kuin epäonnistunu tahansa. Me nauretaan vammasille jutuille ja heitetään läppää jota kukaan muu ei tajua. Ja joskus musta tuntuu, et lellin sen ihan pilalle kun tuon sille aina yllärilahjoja mutta jotku vaan ansaitsee sen!

ESSI

Essinki tapasin ku alotin lukion ja muistan ikuisesti mitä ajattelin siitä ekana. Sillä oli semmone kauluspaita ja se oli myöhässä ja katoin sitä silleee ai meidän luokalla onki joku ernu. Mut sit se hymyili ja siitä hetkestä se on ollu yks söpöimmistä ihmisistä mitä tiedän. Ollaan lähennytty ihan hurjasti tässä kakkosvuoden aikana ja vammaillaan aina seukassa yhessä ja käydään uimassa ja juorutaan. Ja aina kun tuun opistolle mietin ensimmäisenä että onkohan Essi jo paikalla. Dissataan aina toistemme idoleit, se mun teinityttörakkautta ja mä sen koreahomoilua. Mut ei sillee ilkeesti.

Sit mulla on iso litania ihmisiä, joista olisin vielä halunnu kertoa, mutta sauna kutsuu. Huh huh kun kirjotan nykyään pitkästi, mutta on niin paljon sanottavaa. Luultavasti nyt kun mun elämä on taas tylsää palailen vanhaan postauspituuteen.

Helsinki What the Hell Helsinki we are on the PoP RoCket!

Täältä keikanjälkeisen masennuksen kourista viimeinki uskaltaudun kirjotteleen keikasta. NÄIN HETI ALKUUNSA tästä tulee miljoonan kilometrin pitunen postaus, jos sua ei kiinnosta Jedward tai jotain, niin älä lue.

"It was amazing one of our most funniest shows .. We love Helsinki it was actually even louder the I phone just didn't pick it up .. It was just awesome like deadly so much energy from the crowd we love it so much thanks for having such a Jepic time."

Pojat tiivisti ite aika hyvin niitten videoon kaikki fiilikset keikasta. Mä oon oikeesti ihan suunnattoman ylpeä siitä, että mä oon suomalainen ja että me jäätiin poikien mieleen. Nyt ne tulee saleen takasin.

Ite lähin Perjantaina melkei heti matikan kokeen jälkeen bussilla kans stadiin, jossa kierreltiin hetken aikaa keskustaa Anskun ja Sannan kans jonka jälkeen miljoonan mutkan jälkeen löydettiin meidän hotelli ja pistettiin kauheet bileet pystyyn! Mulla ei oikeesti oo pitkään aikaa ollu niin hauskaa, Sanna ja Ansku on aivan ihania ja me ollaan niin vammasia.

Lähettiin varmistaan missä nosturi on ettei sit eksyttäs aamulla kun pitäs olla siellä mahdollisimman nopee. Otettiin parit kuvat ja sitten lähettiin ettiin Anskun bussipysäkkii seuraavaa aamuu varten. Ei löydetty joten soitettiin Suski hätiin ja sen jälkeen ostettiin paljon karkkia, iltapalaa ja sain viimeinki ostettuu sen vettä elefanteille.

Bileet jatku hotellihuoneessa. En malta odottaa että saan Sannalta sen muistitikun jossa on kaikki sen kameral otetut jutut, kuvattiin meinaa niin retardeja videoita koko yö että pakko jakaa ne teijänkin kanssa (tai sitten ei...). Jossain välissä kun ghostbusters loppu telkkarista Ansku meni nukkuun ja me tuijotettiin voicee.

Puol kahelta lähettiin nosturille uudelleen kattoon, onks jotku sekopääfanit menny jo jonottaan, ei ollu joten käytiin mäkissä vähän yöpalalla ja palattiin hotellihuoneeseen tuijotteleen sitä voicee. Jossain välissä mä torkuin tunnin ja sit sen jälkeen aika vaan meni ja yhtäkkii oltiin jo pakattu tavarat, kello oli seittemän ja me käveltiin nosturille.

Kun me tultiin siellä oli jo kolme tyttöö jonottamassa; Janita, Emilia ja Melina. Eka me oltii sillee eeeih ku ei oltukaan ekoja, mutta nää paljastu tosi ihaniks! Ne oli menossa kentälle joten niitten paikalle tuli Jenny ja Milja. Sit Auliki ilmesty sinne ja keikkajengimme oli koossa.Toverustuttiin näitten kaikkien kanssa siin päivän aikana sitten ja ah kauhee ikävä ;_;

Jonotus oli hirveetä. Tai siis porukka oli ihana ja päivä kiva, mahtava ja kaikkee. Mut se ite jonotus. Multa lähti siinä kymmenen aikaan totaallisesti varpaista tunto, sattu ku oli niin kylmä ja ei se nukkumaton yökää enää ollu niin hyvä idea. Yks Kaisa lainas mulle villasukkia, kun mulla oli selkeesti huono varustus. Tehtiin Aulin ja Sannan kans sellanen luolamuodostelma ettei olis niin kylmä. Aika meni kuitenki hämmentävän nopeesti, vaikka muistan ku joku sano että vielä seittemän tuntia ja meinasin alkaa itkee epätoivosta ku tuntu niin pitkältä ajalta.

Suomalaiset fanit on ihania ihmisiä, mutta ei ne käyttäytyä osaa. Alko pikkuhiljaa ottaa päähän, kun ite oli jonottanu 13 tuntia ja sit tulee nää pari tuntia jonottaneet siihen ovien lähistölle kyttään. Alettiin sitten ohjeistaa sitä jonoa ja tottakai saatii muitten raivot päälle, koska ihmiset luuli että me vaan yritettiin ite etuilla... Mutta onneks loppujenlopuks oikeet ihmiset pääs jonon ensimmäisiks ja jatkettiin iloisin mielin jonottamista.

Sit pääsi sisään. Ja musta tuntuu, että alan itkeen jos kirjotan hirveen tarkasti, koska on niin kamala ikävä sitä hetkee. Heittää vaan takin narikkaan ja juoksee niin kovaa kun pystyy. Sattuu ku jalat on ihan tunnottomat mut ei välitä ja sit ku tarttuu molemmin käsin siihe eturivin aitaan ja tajuu kiljuvansa onnesta muitten eturiviläisten kans. Se oli jotenki nii sellanen yhdistävä hetki. Ja sit me vaan odotetaan, kunnes yhtäkkii ilman että oikeestaan ehtii tajuta mitään John ja Edward on sun edessä ja ne hymyilee ja puhuu ja sä vaan täriset onnesta.

Kaikki biisit kuulosti livenä niin hyvältä, mä lauloin mukana ääneni käheeks ja vaikka mun selkä oli niin kipee jo parin biisin jälkeen, että normaalissa tilassa olisin itkeny, se ei haitannu mitään. Ne otti niin paljon katsekontaktia ja erityisesti Edward tuntu kokoajan kattovan mua suoraan silmiin kun se laulo. Ja sit yhessä vaiheessa se ojensi sen käden ja mä tartuin siihen ja sit se vaan piti mua kädestä, katto suoraan silmiin ja hymyili ja sitä jatku jonku kymmenen sekuntia. Sit John seiso yhessä vaihees siin aidal sillee, että mä vaan kiersin molemmat käteni sen jalan ympärille ja halasin.

Hold the world oli ehkä ihanin ikinä, teijän olis pitäny olla siinä eturivissä melkein keskellä ja nähä niitten ilmeet, kun ne käskee kaikkii ottamaa jonku valon, mut kaikki ottaaki valkoset sydämet. Se liikuttuneensekane hymy saa mut vaa tärisee.

Sit yhtäkkii se keikka oli loppu. Järkkäri tyrkkäs mulle settilistan, join vettä ja hain narikasta takin, palautin Kaisalle sen sukat ja yhtäkkii oli kauheen tyhjä olo. Mä muistan kun mä astuin Nosturista pihalle ja pidin Sannasta kiinni. Mä mietin hetken tultiinko me oikeesta ovesta pihalle, koska kaikki näytti niin erilaiselta. Se huoltsikka jonka ohi oltiin menty miljoona kertaa näytti ihan tuntemattomalta.

Sannan isä ajo meijät presidenttihotellille jossa koitettiin onneemme jos pojat vaikka yöpys siellä, ei yöpynyt, joten mentiin nukkuun ja nukahin samantien.

Paras keikka missä oon ollu, oikeesti. Vieläki niin paha keikan jälkeinen masennus ja toivottavasti nään pojat ja sit ne ihmiset joille juttelin tuolla mahdollisimman pian uudelleen! Ja se, ettei mulla oo nyt olla neljään vuorokauteen mitään tuntoa seittemässä varpaassa oli tasan tän kaiken arvosta.

// Keikkakuvien propsit kuuluu Tiia Santavirralle, ite unohin ottaa pokkarin mukaan joten en myöskää saanu keikalta kuvia :(
/// Ärsyttäää ku tää blogin ulkoasu on sen verran liian kapee et nappaa pikkusen kaikista kuvista pois, yritän hoitaa sen mahdollisimman pian, siihen asti selaskaa ne kuvat painamal ekast ja siit eteenpäin!