My everyday superstars

Mä oon liian laiska hakeakseni toiselta puolelta huonetta kameran johtoo että voisin siirtää kuvat kamerasta koneelle. Ehkä teen sen huomenna...

Mietin tossa viime viikolla, kuin outoa se on, että tajuamattani selitän aina mun kavereista vaan nimillä, ja kukaan ei tiedä niistä yhtään mitään. Ku oikeestaan kirjotan tätä blogia siks, että haluan julkasta kuvia johonkin, ja siks että joskus aikuisena mä voin selata tätä ja muistaa, mitä mun elämässä on ollu millonki. Mut sit välillä tajuan, että tätä lukee reilu 60 ihmistä, joista osa ei oikeesti tunne mua ja mitenkään voi tietää mun tuttujakaan.

Joten päätin ilahduttaa teitä kertomalla vähän mun kavereista! Kerron näistä muutamista läheisimmistä ihmisistä :)

MATLEENA

Matleena on mun avopuoliso. Oikeesti kämppis, mutta ihan miten vaan. Tutustuin siihen lukion alkaessa ja siitä asti se onki ollu yks mun tärkeimmistä ihmissuhteista. Ja se on isoin auktoriteetti mitä mulla on. Se sanoo jotain nii mä oon heti ihan kilttinä tyttönä tekemässä sitä, mut se on vaan hyvä juttu, koska en enää asu kotona jossa vanhemmat käskyttäs... Me raivostutetaan aina meijän naapureita kikattamalla keskiyöllä hirveeseen ääneen ja kiljumalla. Ja Matleena on mun teinikaveri, koska ollaan luokan teinit ja ylpeitä siitä!

Me urpoillaan aina yhessä, puhutaan miehistä ja haukutaan toistemme miesmakuja. Oikeesti mä en tajua miten Matleena ei nää sitä, että mun miesmaku voittaa. Verratkaa nyt!

niin. mähän sanoin!

SANNA

Sanna on mun ihana vammaissisko. Joskus mä mietin sitä kun puhutaan kadonneist siskoist ja et Sannan on pakko olla sellanen, koska se on niin samanlainen kun mä. Ja sit ku mietin sitä, että ollaan tunnettu vasta reilu kaks kuukautta, mä oikeesti hämmennyn. Me tavattiin demissä, kun yritin löytää seuraa Helsinkiin fanitapaamiseen, mikä meni sit puihin. Ja jo viikonlopun jälkee me hämmästeltiin, miten tuntuu, et oltas tunnettu aina. Mä ja Sanna puhutaan melkeinpä joka päivä ja voin valehtelematta nimetä sen yheks mun elämän tärkeimmistä ihmisistä. Sit selitän sille aina mun randomeimmat pohdinnat elämästä.

AULI

Aulin kans ollaan tunnettu vuodesta nakki, tai siis seiskan jälkesest kesästä. Mut niist ajoist ei saa puhua joten sanon lyhyesti et se oli sillon mun paras kaveri ja parhaat muistot siltä ajalta liittyy melkeinpä jotenki aina siihen. Nyt se on meidän koulussa ja hengataan päivittäin, ollaan vammasia eikä se haittaa. Aulin kans toimii just tää kaikki mikä on sun on myös mun, mä vaan kävelen sen huoneeseen ja lainailen sen tavaroita ja joskus pitää miettiä kumman joku mun huoneesta löytyny tavara on (näin kävi esim. tällä viikolla kun pohdin vaik kuin kaua miks en muistanu et mulla on pikku myy harja ja se oliki aulin :D)

ALINA

Alina on ihan biologisesti mun sisko, ja tärkein ihminen koko maailmassa. Ei oo mitään, siis ihan oikeesti mitään, mitä en sen vuoks tekis. Me ollaan oltu tosi läheisii aina pienestä asti, leikitty aina samassa porukassa ja Orivedellä asumisessa vaikeinta on, etten nää enää Alinaa joka päivä, mulla on sitä ikävä jo sunnuntaina ku oon menossa junalla opistolle. Me ei enää tapella ollenkaan ja sille voi kertoo ihan kaiken ja sillä on tosi fiksuja mielipiteitä mun ongelmiin. Alinan luo voi tulla aina omana ittenää, oli sit kuin epäonnistunu tahansa. Me nauretaan vammasille jutuille ja heitetään läppää jota kukaan muu ei tajua. Ja joskus musta tuntuu, et lellin sen ihan pilalle kun tuon sille aina yllärilahjoja mutta jotku vaan ansaitsee sen!

ESSI

Essinki tapasin ku alotin lukion ja muistan ikuisesti mitä ajattelin siitä ekana. Sillä oli semmone kauluspaita ja se oli myöhässä ja katoin sitä silleee ai meidän luokalla onki joku ernu. Mut sit se hymyili ja siitä hetkestä se on ollu yks söpöimmistä ihmisistä mitä tiedän. Ollaan lähennytty ihan hurjasti tässä kakkosvuoden aikana ja vammaillaan aina seukassa yhessä ja käydään uimassa ja juorutaan. Ja aina kun tuun opistolle mietin ensimmäisenä että onkohan Essi jo paikalla. Dissataan aina toistemme idoleit, se mun teinityttörakkautta ja mä sen koreahomoilua. Mut ei sillee ilkeesti.

Sit mulla on iso litania ihmisiä, joista olisin vielä halunnu kertoa, mutta sauna kutsuu. Huh huh kun kirjotan nykyään pitkästi, mutta on niin paljon sanottavaa. Luultavasti nyt kun mun elämä on taas tylsää palailen vanhaan postauspituuteen.